Monen vuoden pähkäilyn jälkeen, päätin tehdä yhdestä unelmastani totta. Raha-anomus S-pankkiin ja nettiin etsimään unelmien matkailuautoa. Tunnetilat vaihtelivat pakokauhusta perusteettomaan, mutta suloiseen itsevarmuuteen.

Yhtään tuttua, sukulaista, ystävää... ei ollut, joka olisi sanonut, että ajatus on hyvä. Outoa!

Sen verran olin jo tutustunut netin valikoimiin, että olin onnistunut selvittämään mikä on olennaista matkailuautossa.
Sen pitää olla...
-pieni (On helpompi käsitellä ja sopii arkikäyttöönkin.)
-halpa (Rajansa se on S-pankinkin luottamuksella.)
-sivukeittiöllinen (näppärä)
-alkovimalli (Sänky on ylhäällä turvassa sotkulta ja uteliaiden kurkistuksilta.)
-kestävä (jep, jep...)
-vähän ajettu
-söpö
-puhtaan tuoksuinen

(Nyt kun tuota katselen, niin ihan on kuin peiliin katselisi. Muistuttavatkohan autotkin omistajiaan, niin kuin koirat?)

Talvilomalla 2013 tahtotila, auto, vapaa-aika ja rahat sitten kohtasivat. Hiukan kyllä ajattelin, pitäisikö jostain etsiä joku, joka tietää jotain matkailuautoista. Päätin kuitenkin jättää moiset ilonpilaajat pois matkasta.
Siis VR:llä Ylivieskaan ja nokka kohti Viitamaa Caravania.